Ryyräts reissussa: München, Saksa

München, Saksa

Mun kaikki Saksaan suuntautuneet reissut ovat olleet tähän asti jotain työhön liittyviä tapauksia. Ollaan oltu Brewcats -jengin kanssa esimerkiksi Braumeisterilla ja lukuisilla eri panimoilla tekemässä somematskua. Kesällä tuli mahdollisuus lähteä pariksi päiväksi käymään Münchenissa ihan vain vapaa-ajan merkeissä. Mahdollisuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että Sini tarjoutui hoitamaan reissun ajaksi Wiljamia, eli meidän rescuehauvelia. Meikällä alkoi välittömästi kiilumaan silmissä mielikuvat pretzeleistä ja isoista olutkarahveista ja päätettiinkin, että tällä reissulla etsitään yksi tai kaksi hyvää craft paikkaa, mutta muuten keskitytään siihen olennaiseen, eli saksalaiseen lageriin. Aiemmat matkat kun ovat olleet asiajärjestyksessä täysin päinvastaisia.

Otettiin lennot taas Tampere-Pirkkalasta, enkä voi hehkuttaa tarpeeksi sitä, miten maakuntakentillä homma pelittää nopeasti. Tunti ja vartti ennen lennon lähtöä startti himasta ja ehti vallan mainiosti ryystämään kentällä vielä kahvit ennen boardausta. Itse en juo oikeastaan kahvia, joten tämä koskee yleensä matkakumppaneita, mutta anyway. 

Olin saanut Müncehin craftmestoja varten suositukset saksalaiselta olutkollegaltani Matthiakselta @matthiaskopp, joten niitä ei tarvinnut sen kummemmin googlailla. Vaikeammaksi osoittautuikin löytää kaupungista sellaisia kivoja pieniä keskiolutpaikkoja. Ei siis mitään näiden perinteisten panimoiden valtavia tavernoja, joihin turistit jonottavat massoittain sisään ennen niiden aukeamista, niissä on tullut käytyä aiemmilla kerroilla, vaan sellaisia pieniä kotoisia olohuoneita. Löydettiin ensimmäinen olohuone täysin vahingossa. Oltiin juuri vierailtu yhdessä (ja matkan ensimmäisessä) craftbaarissa, jonka nimeä en viitsi nyt mainita, koska siinä kävi niin, että sain sieltä aivan kaamean diasetyylisen IPA:n. Meidän piti vain lähteä pois, koska sain jonkun siveellisyyskohtauksen, enkä kehdannut mennä palauttamaan sitä. Ei oltu mitenkään keskellä kaupunkia, joten lähdettiin vain haahuilemaan johonkin suuntaan, kunhan poispäin, tästä epäonnisesta ipa-mukillisesta ja yhtäkkiä nähtiin pienen pieni terassi, joka kutsui minua. Astuttiin sisään Bierschuppen -nimiseen baariin.

Bierschuppen

Bierschuppenin tiskin takaa löytyi ihastuttava mummeli, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Myöhemmin opimme, osittain kääntäjän avulla ja osittain baarin kantisten tulkkaamana, että hän oli pyörittänyt baaria jo vuosikymmeniä. Ja kas vain, näin saimme koettelemusten jälkeen kätösiimme ihastuttavan puhtaat, isot ja kylmät tuopilliset saksalaista lageria. Puhtaalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että tuon piskuisen, noin 15 asiakaspaikkaa omaavan baarin hanat olivat putipuhtaat ja olut siis raikasta. Tuosta lähiöbaarista tuli meidän suosikkipaikka ja käytiin siellä reissun aikana useamman kerran. Saatiin siellä hengailevilta paikallisilta myös loistava suositus ruokapaikaksi. Saman kadun varrella oli ravintola nimeltä Augustiner Drei Mühlen. Sieltä sai aivan loistavaa Snitcheliä ja palvelu oli erinomaista. Meidän tavoite oli vetää koko matka snitchel-pretzel-bratwurst-linjalla ja jättää kasvisten puputtaminen sitten kotopuoleen. Käytiin esimerkiksi myös tripadvisorin parhaaksi rankkaamassa snitchel paikassa syömässä, mutta Augustiner Drei Mühlen vei voiton siitäkin. Kannattaa aina vähän siis höpötellä paikallisten kanssa, sitä kautta voi löytyä helmiä.

Di Bar

Toinen pieni olohuonemainen baari tuli vastaan myöskin täysin sattumalta. Oltiin kävelty jossain päin kaupunkia jo aika pitkä tovi ja alkoi janottamaan tai sitten tuli pissahätä, jompi kumpi. Di Bar tuli vastaan jonkun nurkan takaa ja vaikka äkkivilkaisulta se vaikuttikin italialaiselta, niin mentiin silti sisään. Ajateltiin, että voidaan aina ottaa lasilliset ja miettiä siinä kaikessa rauhassa minne päin seuraavaksi mentäisiin. Omistaja oli totta tosiaan italialainen ja osoittautui suureksi taikuuden ystäväksi. Jose teki siinä hänelle sitten taikatemppuja ja juotiin lasilliset jotain hyvää viiniä. Maistettiin myös jotkut drinkit, jotka oli ihan tosi hyviä ja taidettiin istua siellä sitten loppujen lopuksi vähän pidempään kuin mitä oli tarkoitus. 

Tässä vaiheessa pitää ottaa pakollinen vessapäivitys kohteesta München: vessat olivat poikkeuksetta siistejä, toimivia ja niissä oli saippuaa ja lämmintä vettä, joka tuli hanasta normaalilla paineella :D Tämä tuli mieleen Kiinalaisen Tornin alueesta. Me käveltiin sinne hotellilta pitkin Englantilaista Puutarhaa, joka tuntui jatkuvan kilometritolkulla ja joka ilmeisesti onkin suurempi puisto pinta-alaltaan, kuin vaikka Hyde Park. Kiinalaisen Tornin ympärillä on iso beer garden. Siellä marssitaan ensin sisälle itsepalvelulinjastolle, josta nappaat käteen tarjottimen ja sitten mietit mitä tekisi mieli syödä. Me otettiin bratwurst, currywurst, hapankaalia ja pretzel. Ja tietysti kolpakolliset Hofbräuta. Sitten mennään tarjottimien ja oluiden kanssa kassalle ja maksun jälkeen valkkaamaan paikkaa puistosta. Me mentiin onneksi ison varjon keskikohdassa olevaan pöytään istumaan, koska juuri kun olin päässyt asettumaan penkille, niin taivas kirjaimellisesti räjähti meidän päällä. Tuli niin kova ukkoskuuro, että rakeita satoi sinne keskelle varjon alle, vaikka periaatteessa oltiin sateensuojassa, ja muun muassa mun lautaselle ja tuoppiin. No, bisse pysyi kylmänä, mutta se vähän harmitti, että bratwurst jäähtyi aika nopeasti. Kuuro yhdisti ihmisiä, kaikkia nauratti kovasti ja esimerkiksi ohi kulkevat koiranulkoiluttajat tulivat varjojen alle suojaan jääklimpeiltä, ja pian oltiinkin taas löydetty ihmisiä, vai nekö löysi meidät, joille tehtiin taikatemppuja. Olin pyytänyt tässä paikassa Josea menemään ensin vessaan tiedustelukäynnille, jotta osaan itse varautua henkisesti ja fyysisesti kokemukseen, mutta myös beer gardenissa homma pelitti. Vessoissa oli lähinnä etelän lomilta tuttu vessatyyppi, vessavahti, miksikä sitä oikein kutsutaan, joka kierteli koko ajan siivoamassa ja jolle jätettiin kolikko käynnin yhteydessä. Lämmin vesi oli erityisesti plussaa sen raekuuron jäljiltä.

Kiinalaisen Tornin Beer Garten

Pikku raekuuro

Laura & Jen Higgins Ale Worksissa

Higgins Ale Works oli matkan kohokohta jos mitetitään asiaa käsityöoluiden ja pienten panimoiden kannalta. Sitä pyörittää jenkkipariskunta, joka on asustellut Müncenissä parikymmentä vuotta. Oli kiva löytää tiskin takaa pariskunnan toinen osapuoli Jen ja todeta, että “heiii, kanssasisar alalta!”. Maisteltiin listalta muutamia oluita ja syötiin juustolautanen. (Olut & juustohan on paras yhdistelmä koskaan, jos ette ole kokeilleet, niin kannattaa.) Taproomissa oli todella rento ja kiva tunnelma. Se oli pieni, joten kaikki juttelivat vähän ristiin rastiin keskenään ja omistajat olivat myös mukana keskusteluissa. Mun lemppari sen hetkisestä hanavalikoimasta oli Glory Daze Grisette Saison, joka oli itse asiassa Jenin ehdotus mulle ekaksi olueksi. 

Haluaisin myös kertoa, että maistoin reissulla ensimmäistä kertaa ikinä absinttia. Minua ei ole koskaan kiinnostanut väkevät juomat juurikaan, en vain pidä niistä. Istuttiin kuitenkin reissun viimeisenä iltana hotellin vieressä olleen Cafe Kosmoksen terassilla ja mietittiin striimin kera, että mitä olisi vielä voinut nähdä tai kokea. Sieltähän tuli ruudun toiselta puolelta sitten ehdotus, että no, olisiko nyt aika kokeilla, että minkälaista juomaa se absintti oikein on. Jose meni sisälle kyselemään ja tarjoilija oli katsonut vallan interwebsin syövereistä, että miten sitä nyt sitten oikeaoppisesti valuteltaisiin sokerinpalojen läpi. Päätän reissukertomuksen tähän kuvaan. Absintti oli.

Minkälaista juomaa?